punainen puutalo

Viime syksyn urban exploring kohde. Samainen kuin tämä tässä. Alunperin etsimme jotakin kuvauspaikkaa kuviksen filmikamera tehtävää varten ja mikä olisikaan ollu yhtä kaukana ajasta kuin tämä puutalovanhus.

Dingo tuli kaupunkiin ja autiotaloissa juodaan teekupposia. Lapsuudensankarini Neuman on muuten muutaman kerran käynyt kioskilla jossa olen töissä ja herätellyt sisäistä fanityttöäni. Saako kassatyöntekijä täräyttää "Mä osaan kaikki sun biisit ulkoa!" yhdistettynä siihen tavalliseen kiitos heihin?

lumitaikinaa

Vaikka kevät kiusoitteleekin jo tätä pientä kaupunkia läheisyydellään, on vielä onneksi aikaa valtoimenaan taivaalta valuvalle rännälle ja pienelle neulanterävälle jäätihkusateelle, joka kiusaa pyörämatkalla töistä kotiin. Hullun kaunista se on, mutta juuri nyt olen onnellisempi kevään sulaineista kaduista, joita koiranpaska ja linnunlaulu ympäröi. Laitoin vihdoin kaikelle tulevaisuusstressille pisteen tekemällä päätöksen välivuodesta. Helpottaa se pienestä oravanpyörästä hyppääminen; nyt ei minulla ole enää kiire minnekkään. Elämä tapahtuu juuri nyt, tässä ohikiitävässä sekunttisekamelskassa. Ajatukset silti harhailevat haaveissa kesän interreilausreissusta. Hölmöä.

(anti)materia

Kirppislöytöjä, ei-niin-kirppislöytöjä. Sain ostettua käytettynä ja niin halvalla netistä tuon venytyspaketin, olen onnellinen. Vaikkei tavara sitä onnea tuo, vaan lähinnä kaaosta ja sekasotkua ja kadotettuja ajatuksia. Siksi pitäisi raahata kirppiksille ja kierrätyskeskuksiin kaikki ylimääräinen. Pitäis myös lukea ylppäreihin ja ehkä harjata hiukset. Pitäisi ja pitäisi. Oikeasti menen hakemaan äidiltä avaruuspuvun penkkareita varten. Ostan myös yhden pulkan, sillä ylitin kohtalokkaan jääkokkareen edellispäivänä pulkkamäessä siskoltani lainaamalla pulkalla. Ja vielä: The Con ja So Jealous on parhaat Tegan and Sara levyt, ettäs tiedätte.

•••

*myhäilyä*