9/29/2014

elämäsälää

Sen ikuisuudelta tuntuvan ajan, jonka olen käyttänyt reissukuvien muokkaamiseen ja tänne jakamiseen, lisäksi olen myös ehtinyt tehdä vaikka mitä. Tässä pieni yhteenveto syksystäni.

Olen kuunnellut syksymusiikkia ja tehnyt metsälenkkejä.

Olen tehnyt pienen reissun Tampereelle, syönyt siellä Krishna munkkien tekemää ilmaista kasvisruokaa, juonut teetä söpössä pienessä vegaanikahvilassa, syönyt parhaita vegepurilaisia ikinä, seikkaillut divareissa, kirppiksillä ja UFF:in alennusmyynnissä. Ostin Perulaista inkivääriä ja kurkumaa Ruohonjuuresta, sillä sitä en ole kotipuolesta löytänyt. Jätin kameran kotiin, mutta kuvassa kirpputorilöytöni ja muut ostokset sekä äidin pihapuusta kerätyt päärynät.




Olen aloittanut astangajoogan. Ilmoittauduin syksyn alussa muutamalle työväen kurssille, astangaryhmään ja hathajoogaryhmään, mutta astangatunnin jälkeen ei enää hidastempoinen hatha maittanut. Nautin astangatunneista kovi, niiden jälkeen maailma hymyilee ja on uskomaton fiilis.

Olen kuivannut kukkia ja piirtänyt. Itse asiassa minulla oli vuoden alussa suunnitelmana piirtää joka päivä yksi sivu ja onnistuinkin toteuttamaan systeemiä kokonaisen kuukauden. Sittemmin piirtäminen jäi, mutta nyt olen alkanut saada taas aikaan.





Hupsista niitä tuli paljon. En olekaan ennen jakanut piirustuksiani tänne.

Olen askarrellut unelmakarttoja. Näistä en vain onnistunut saaman onnistunutta kuvaa, aina oli olevinaan liian pimeää. Siellä lukee muunmuassa "Ole ahne elämälle ja nauti siitä. Ja lue, sanois mummu.". Yritän katsoa noita joka päivä.


Olen karsinut tavaraa, laittanut myyntiin ja lahjoittanut pois. Vaatekaapissa on vähemmän vaatteita kuin koskaan. Olisi huippua joskus omistaa vain rinkallinen tavaraa. Vielä sitä tavaraa tuntuu riittävän. Varsinkin kun tykkää tehdä löytöjä kirpputorilta:


Olen lukenut kirjoja. Sonja O kävi täällä, Haltijan poika, 21st Century Boysia ja sitten noita allaolevia.


Mitäpä muuta. Olen verestellyt vanhoja muistoja ja pelannut aapelissa värivaltausta. Katsonut kolme uusinta Harry Potteria. Hukannut yhden viidestä sukkapuikostani, niin etten voinut aloittaa kutomaan lapasia. Saanut vakituisen työpaikan. Yrittänyt keksiä mitä haluan opiskella tulevaisuudessa. Vältellyt ajokortin kakkosvaihetta. Juonut teetä ja syönyt epäsäännöllisesti. Nähnyt unia Ku klux klaanista ja autiotaloista. Sellaista.

9/20/2014

Rooma

Roomasta päällimmäisenä mieleen jäi paahtavan kuumuus, valtavat turistimäärät ja hurjat tienylitykset. Antiikkisia rakennuksia oli joka puolella ja juna-asemalla huijarit yrittivät varastaa lippumme. Mukaan mahtui myös pientä paniikkia kun hotellivarauksemme ei ollutkaan mennyt läpi. Paikalliset oli ystävällisiä, vesimelonit pirun isoja ja vesi maistui pahalle sekä pullotettuna että hanasta juotuna.
 Ensimmäisenä päivänä käveltiin viitisen kilometriä katakombeille. Hellettä pääsi pakoon mukavan viileään ja kosteaan ilmaan, mutta ei nuo millään vetänyt vertoja Pariisin katakombeihin. Siellä ei saanut ottaa edes valokuvia. Toisena päivänä käytiin Vatikaanissa, jossa tunsin samaistuvani ihmisjoukkoon juuttuneisiin patsaisiin. Johtuikohan ahkerasta turistirysien kiertämisestä vai pienestä matkaväsymyksestä, mutta Rooma ei onnistunut tekemään minuun odotettua vaikutusta. Jälkiviisaana voin sanoa että olisi pitänyt jatkaa matkaa Itä-Eurooppaan. Ensi kerralla sitten!


9/12/2014

Amsterdam

Imagine Dragons - Amsterdam

Teimme tuttavuutta Amsterdamin eläinkuntaan (tomuinen maukuva katti ja kummallisia lintuja), todettiin kaupungin puistot mahtaviksi hengailupaikoiksi sekä jonotettiin puolitoistatuntia Anne Frankin taloon. Ilma oli kuuma, syötiin yllätys yllätys lisää aasialaista ruokaa ja todettiin että olimme jokaisessa kaupungissa (Tukholma, Berliini ja nyt vielä Amsterdam) viikkoa ennen pride- kulkuetta. Syötiin parhaat valmissalaatit ikinä ja ostettiin kielimuurista johtuen vahingossa kinkkua sisältäviä rullia, jotka syötettiin vastaantulleelle Berhandinpaimenkoiralle. Kaunis oli kaupunki vinoine taloineen ja kanaaleineen, vaikka ehdeimme viipyä vain päivän.
 Seuraavana aamuna kadut lammikoiksi muuttaneessa rankkasateessa ajoimmekin jo taksilla juna-asemalle ja aloitimme pisimmän yhtämittaisen junamatkamme Amsterdamista Saksan kautta aina Roomaan asti. Yllättäen yöjuna Münchenista Roomaan olikin täynnä ja jouduimme ostamaan kalliit liput Venetsiaan ehtiäksemme Roomasta varattuun hotelliimme. Surullista kyllä Alpit tuli ylitettyä nukkuen ja aamulla ainoana todisteena tapahtumasta oli valtaisa korkeuseroista johtuva korvakipu. Vielä joskus on sinnekkin päästävä, mieluiten rinkan ja vaelluskenkien kera.