3/25/2015

Uunisurma


Kun puhutaan kuuluisimmista suomalaisista selvittämättömistä rikoksista, nousee Kokemäellä tapahtunut uunisurma usein puheenaiheeksi. Joulun alla vuonna 1960, päivää ennen ilmoitettua ajankohtaa, perheen poika ja tämän ystävä saapuivat kotitalolleen. Pentti Saarinen, perheen isä, käyttäytyi kummallisesti ja kertoi Hilkka Saarisen lähteneen yöllä tämän nukkuessa. Myöhemmin perheen pojan kasvavan epäilyksen seurauksena 27.11.1972 talon uuni purettiin ja sen sisältä löytyi muumioitunut naisihminen, jonka perheen vanhin poika seuraavana päivänä tunnisti äidikseen. Pentti Saarista epäiltiin murhasta, mutta oikeus katsoi että hän ei ollut aiheuttanut vaimonsa kuolemaa. Mies tuomittiin törkeästä pahoinpitelystä kahdeksaksi vuodeksi kuritushuoneeseen ja hänet vapautettiin vuoden istumisen jälkeen. Tämän jälkeen hän palasi asumaan kotiinsa. Muuria ei koskaan muurattu takaisin umpeen, vaan mies eleli talossa sellaisenaan aina kuolemaansa saakka.
 Talo on seissyt ränsistyneenä keskellä Kokemäen Krootilaa aina tähän päivään saakka. Se on melko kuuluisa vierailukohde ja minullakin on jo pitkään ollut aikomuksena käydä uskaltautumassa paikalle. Vihdoin viime lauantaina tartuin autonrattiin ja hurvautin Minnan kanssa paikalle. Vain huomatakseni purkukoneiden ehtineen ennen minua. Paikalla oli kasa lautoja, muutama tuore tupakka-aski ja työkoneiden mutaiset jäljet työmiesten jäljiltä. Talosta oli pystyssä vain uhmaavasti töröttävä takka ja kymmenen metrin päässä sijaitseva huussi. Kasa tiiliä pilkisti raunioiden seasta, Hilkan leposijan viimeiset jäänteet.
Lauantai 19 lokakuuta 1985





 Jos tapaus kiinnostaa, katsokaapa nämä kolme postausta Ghost funfairin sivuilta. Hyytävän hienoja. Yle Areenasata on myös nähtävillä tuore dokumentti, jossa muunmuassa haastatellaan Hilkan ja Pentin poikaa. Dokumentissa on myös muita mielenkiintoisia autiotalokohteita, joten jo senkin takia kannattaa vilkaista!

Lähteenä mikäs muukaan kuin Wikipedia.

3/10/2015

kevään ensimmäinen autiotalo

Auringonpaiste lisääntyy ja kummasti alkaa seikkailuttaa. Mitäpä siinä sitten muuta kuin autoa lainaamaan ja ajelemaan. Oltiin nähty tämä talo vilaukselta junan ikkunasta ja niimpä tiedettiin suurinpiirtein mistä sitä etsiä. Helpostipa tuo sitten löytyikin. Koska talon ikkunat oli peitetty vanerein, oli sisällä pimeää kuin säkissä ja mietittiin kahteen kertaan uskalletaanko astua ovesta. Mokomat jänishousut. Mielikuvitus laukkaa välillä turhan hurjana, etenkin kun on katsonut liikaa Breaking Badia ja The Walking Dediä. Ovelasti jopa lukitsimme yläkertaan vievien portaiden oven siksi aikaa kun tutkimme loput alakerrasta. Lienee myös pienen autiotalotauon syytä tämä varovaisuus. (Kai se ihan fiksua on muutenkin.)
"Kohteena Länsi-Eurooppa: Neuvosto ohjuksia Tsekkoslovakiaan"  Satakunnan Kansa 1.4.1984
Ikkunoista on heitelty kiviä ennen niiden vaneroimista. Siivoamaan kuitenkaan ei oltu vaivauduttu. Päättelimme talon ja siihen kuuluvien sortuneiden piharakennusten toimineen ennen maitotilana. Paikalta löytyi muunmuassa lypsykone ja lasisia maitopulloja. Sen lisäksi vanhoja viilipurkkeja, vaatteita, leluja ja astioita. Hirmuiset määrät turhaa roinaa me ihmiset jätämme jälkeemme.