hei älä jää hukkaamaan aikaa

Tänään on kaunis päivä. Huolimatta eilisistä vaalituloksista ja pienen punaviherkuplani poksahtamisesta. Välillä on hyvä vähän poksahdella. Tänään mun lonkkanivelet poksahteli joogatunnilla ja opettaja sanoi että eduskuntavaaleista viis, parasta äänestämistä on siihen joogamatolle astuminen, meditointi, kävely luonnossa tai mikä ikinä rauhoittaakaan sen sun mielesi hälinän. 

 Tänään olen myös todennut että ei, vehnäjauho, prosessoitu rasva ja yletön valkoisen sokerin mässäily ei vain sovi keholleni. Mahani ei tykkää, suolistoni ei tykkää, mieleni ei tykkää. Hedelmiin, riisiin  ja juureksiin pohjautuvaan ruokavalioon olen siis palaava, ne takaavat hyvinvointini. Ruusutee on parhain ystäväväni tähän aikaan kuusta. Ruoka olkoon lääkkeesi. Pitää muistaa huolehtia tästä tomumajasta.

 Tänään söin luomumandariineja joogatunnin jälkeen ja syljeskelin siemenet kadulle. Puhuimme äidin kanssa autossa unista ja niiden osuvasta symboliikasta. Istuin lapsuudenkotini eteisessä ja kuuntelin pikkusiskojeni papatusta. Kuudesluokkalainen tahtoo kanssani Lontooseen, ekaluokkalainen Japaniin. Pyöräilin kotiin ja ensimmäistä kertaa tänä vuonna korvani säästyivät paleltumilta. Kesä on jo niin lähellä ja illat niin valoisia.

 Tänään luin myös pääsykokeisiin. Puuha on jälleen lähtenyt hyvään nousuun. Puolivälin laiskistuminen on takana, seinälläni on Nannan postauksen inspiroimana askartelemani motivaatiojuliste, pari sitaattia sekä motivaatiolausetta. Pikkasen päälle kuukausi tässä on vielä aikaa, enkä kaikkea tarvittavaa vielä kyllä osaa. Toinen pääsykoekirja alkaa olla jo hyvässä mallissa mutta toista en ole onnistunut edes saamaan loppuun. Hups. Ei hyvä. Tämä tietääkin siis valtaisaa loppukiriä. Nothing worth having comes easy ja silleen.

Edellämainittu seinäjuliste. Dyykkasin roskiksesta kasan
 70-luvun lehtiä, joista lähes kaikki kuvat on leikattu. 

Kehityskaari. Alussa en osannut edes yhdyssanoja.

 Valokuvat on otettu silloin kun maassa vielä oli hiukan lunta, taivas harmaa ja tennarit uskalsi juuri ja juuri kaivaa kaapinpohjalta. Amanda oli kylässä, tihutti vettä ja tehtiin äärettömän hyviä soijatortilloja.

valkoinen autiotalo junaradan varressa

Tämä talo oli toinen, jonka löysimme matkalla takaisin uunisurmatalolta. Talo sijaitsee aivan Tampere-Pori junaradan vieressä, ja junan ikkunasta olenkin taloa monta kertaa katsellut. Siinä se nökötti, sopivan verran syrjässä, niin ettei sitä ollut kukaan ehtinyt sutata tai sotkea.

Luodinreikä?

Luoti???

Piharakennuksesta löytyi varastotilaa ja huussi. Hassua, tulin vasta ajatelleeksi että useimmissa vanhoissa autiotaloissa ei todella ole lainkaan sisävessaa. Omassa elämässä sitä tulee pidettyä tälläisiä asioita ihan itsestäänselvyytenä :D Huussi oli tietenkin vuorattu mainoksin ja lehtileikkein.

pieni punainen autiotalo

Matkalla kotiin uunisurmatalolta, törmäsimme kahteen muuhunkin autiotaloon. Ensimmäinen  näistä kahdesta oli tämä pieni ja sympaattinen mummonmökki. Koko paikka tulvi kaikenlaista roinaa ja katto tuli vastaan keittiössä, mutta yhtä kaikki tämä oli niitä taloja jossa on kaikenkaikkiaan vaan niin hyvä fiilis. Ei jännittänyt.